Tyhmiä kysymyksiä!

Olen sen ajan lapsia, jolloin kaikesta vielä oli puute, lyijystäkin.
Latailtiin itse patruunoita ilman koneita, pääasiassa messinkihylssyihin.
Kokeiltiin erilaisia välitulppia (mitä kotoa löytyi) ja "buffereita" jauhoista vaseliiniin.
Ruuteina vain "savuton" ja "savullinen".
Nallitettiin, puristettiin ja tuukattiin käsipelissä ilman koneita. Tehtiin myös ns. "oravapaukkuja" sillä silloin metsästettiin myös oravia.

Nykyisin olen käyttänyt jo vuosikymmeniä tehdaspatruunoita ja metsästys kohdistuu pääasiassa jäniksiin ja kettuihin, satunnaisesti metsäkanalintuihin.
Ja erityisesti minua on aina harmittanut metsään jäävät haavakot, joita aina joskus tulee, erityisesti kettujen kohdalla. Jopa niin, että tällaisen sattuessa on tehnyt mieli lyödä koko haulikko petäjän kylkeen ja lopettaa koko homma.

Ja nyt niitä kysymyksiä:
- olisikko UnA- hauleista apua tähän ongelmaan
- pitäisikkö siinnä tapauksessa olla mukana eri panos jänistä ja kettua varten vai tulisikko jänis vaan ampua kauempaa, ettei siitä tulisi "jauhelihaa", jolloin taas haavakkoriski kasvaa
- asuuko täällä Joensuussa päin teitä itselataajia, jotka voisivat ja haluaisivat auttaa alussa (voitte ottaa yhteyttä vaikka yv: llä)
- kuinka käy aseen piipun wolframihauleilla
- tarvitaanko nykylatauksessa - muutama kymmen/ vuosi - aina vaakaa ja puristinta

Tämä itselatauskysymys kiinnostaa siksikin, koska olen aina luottanut pieneen haulikokoon ja lyijyssä tällä menetetään myös paljon tehoa vaikka iskuvaikutus onkin parempi.

Siis asia kiinnostaa kovasti mutta näin alussa haluaisin saada "kädestä pitäen"-opetusta. Siis löytyykö täältäpäin auttamishalua?
Haulikkona Lincoln Luxe 12/ 76 mm.